In English

Monille on varmaan tuttua jatkuva tyohaastatteluissa ramppaaminen ja hylatyksi ehdokkaaksi tulo. Varsinkin jos olet vasta muuttanut Irlantiin eika sinulla ole kontakteja kehenkaan alallasi oleviin ihmisiin ja yrityksiin. Joskus hakuun vaikuttaa myos onko sinulla alaltasi kokemusta Irlannissa tai kuinka hyvin osaat englantia. Mielellaan tyonantajat eivat myoskaan palkkaa vuodeksi tai pariksi maahanmuuttaneita. Tulos tasta sitten on, etta patevat ja hyvinkoulutetut opettajat, sairaanhoitajat jne. paatyvat tarjoilijoiksi, lastenhoitajiksi tai jopa siivoojiksi pitkilla tunneilla ja huonolla palkalla.

Inflaatio painaa paalle kuin myos vuokra ja muut laskut, ja rahaakin tarvisi yrittaa saastaa siina valissa. Yha enemman tehtaista muuttaa ulkomaille, sitten lahdetaan takaisin kotimaahan oman tyopaikan perassa ja irlantilaisille jaa paha maku suuhun maahanmuuttajista. Miten kay niille ulkomaalaisille, jotka jaavat Irlantiin ja milla saadaan tasa-arvoa irlantilaisten ja ulkomaalaisten valiseen kilpailuun tyomarkkinoilla?

Onko kaikki tyopaikat kiven alla vai johtuuko hylatyksi tuleminen pelkastaan siita, etta en ole taalta? Irlantilaisilta kuulee aina ettei heilla ole ennakkoluuloja ketaan vastaan ja toista sanovat ulkomaalaiset. Mika sitten lienee totuus? Ehka se on puoleksi sita ja puoleksi tata tai joku saattaa olla oikeassa.

Oma tarinani paattyy koulutetusta lahihoitajasta lastenhoitajaksi yksityiseen perheeseen kehnolla palkalla ja ilman tyoehtosopimusta. Ei maarattyja tyotunteja, irtisanomisaikaa tai mahdollisuutta edeta urallani.

Kaiken kaikkiaan elama tuntuu kuin pitkalta lomalta Irlannissa, jos muistaa ottaa kaikki irti vapaa-ajasta ja kun tilaisuus tulee hyvaksy hyva tyopaikka ja pida siita kiinni!